Onko opettaja yli-ihminen?

Eriyttäminen, maahanmuuttajaperhe, kielimuuri, ADHD, erityisherkkyys. Koulukiusaaminen, luokkakokojen kasvu ja sijaiskielto.

Edellämainitut sanat ovat pelkkää helinää uutisissa, paitsi opettajille, joiden arkipäivää ne kuvaavat.  Lisätään soppaan vielä digitalisaatio, vapaan kasvatuksen lapset ja vaikka opettajan oma uupumus. 

Täytyykö opettajan olla yli-ihminen?

Opettajan ammatissa ei riitä, että opetussuunnitelmaan kuuluvat asiat on opeteltu aikanaan opettajankoulutuslaitoksessa. Heidän tulee mukautua hyökyaaltoilevan tiedon meressä ja kyetä toimimaan majakkana, tietynlaisena turvasatamana oppilailleen. Enää ei ole keskeisintä päntätä ulkoa, vaan auttaa itse oivaltamaan. Miten suhtautua tietoon? Onko olemassa objektiivisuutta? Mitä on lähdekriittisyys ja mistä hankkia tietoa?

CV ei kerro kaikkea

Paras opettaja ei ole aina pätevin asiantuntija paperilla, sillä tietoa on rajattomasti saatavilla. Keskeisemmäksi nousee: kuka on kykenevä omalla esiintymisellään inspiroimaan oppilaita? On kyse siitä, kuka on kykenevä luovimaan erilaisten oppimistyylien ja –motivaatioiden suossa. Erityisesti peruskouluikäiset lapset ja nuoret tarvitsevat oppimisen tukemisen lisäksi ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka ymmärtävät identiteettikehitystä ja pystyvät auttamaan sosiaalisissa kipukohdissa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajuus vaatii toki astetta enemmän puhdasta asiantuntijuutta sekä työelämäkokemusta, mutta näitäkään seikkoja ei tulisi ylikorostaa kognitiivisten taitojen kustannuksella. Oppiminen ja tiedon välittäminen ei ole koskaan pelkästään rationaalinen prosessi, vaan sisältää vahvan emotionaalisen puolen.

Opettajien rekrytoimisen haasteellisuus

Jos opettaminen on haasteellista, niin sitä on opettajan rekrytoiminenkin. Paperilla on helppo esitellä akateemista menestystä ja erikoistumisaineita, mutta miten on persoonan laita? Entä ryhmäviestintäkyvyt tai argumentaatio-osaaminen? Uudenaikainen videotyökalu rekrytoinnissa mahdollistaa sen, että jo ennen työhaastatteluja on mahdollista tarkastella opettajaehdokkaan esiintymistä ja persoonan soveltuvuutta. Opettajan ei tulisi istua työyhteisöön ainoastaan kollegojen osalta, vaan olla lisäksi sopiva henkilö toimimaan oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. CV yhdistettynä soveltuvuustesteihin ja videohaastatteluun ennen varsinaista kasvokkaishaastattelua mahdollistaa sen, että juuri oikeat yksilöt pääsevät loppusuoralle. Samanaikaisesti säästetään sekä rekrytoijan että niiden hakijoiden aikaa, jotka eivät sovi kyseiseen työtehtävään parhaiten. Ei ole hakijoiden edun mukaista roikuttaa heitä pitkässä prosessissa, mikäli heillä ei viime kädessä ole mahdollisuuksia työllistyä tehtävään.

Yhteenveto

Summa summarum: Opettajarekrytoinnissa tulisi määritellä samankaltaisesti rekrytointitavoitteet kuin missä tahansa organisaatiossa ja ottaa sidosryhmät (opiskelijat, vanhemmat, kollegat & esimies) huomioon. Rekrytoinnin toteuttamisessa tärkeää on oikeiden työkalujen käyttö, jotta tavoitteet kyetään täyttämään sekä kustannus- että aikatehokkaasti. Kanssarekrytoijien käyttö mahdollistaa monipuolisen arvion.

Älä ota sikaa säkissä. Esimerkiksi Havukosken koulussa tilanteeseen on jo herätty. 

Lataa ekirja: Digitalisaatio osaksi koululaitosten rekrytointeja