Voiko oppilas osallistua opettajan rekrytointiin?

Opettaja ei vietä suurinta osaa työajastaan koulun rehtorin tai opettajakollegoidensa seurassa, jotka perinteisesti osallistuvat uuden opettajan rekrytointiin, vaan tärkein vuorovaikutus tapahtuu luokassa oppilaiden kanssa. Työelämän rekrytoinneissa on viime aikoina korostunut työskentelevän tiimin osallistaminen rekrytointiprosessiin ja tulevan työkaverin valintaan. Miksei samaa periaatetta voisi soveltaa kouluissa? Opettaja ja oppilaat muodostavat tiimin, joka työskentelee päivittäin saavuttaakseen yhteiset tavoitteet.

 Muuttuva työelämä asettaa haasteen oppimiselle ja näin ollen myös opettamiselle. Blogissamme on jo aiemmin pohdittu opettajan roolia, sillä opettajan tärkein tehtävä ei enää olekaan ainoastaan jakaa informaatiota vaan motivoida opiskelijoita etsimään ja soveltamaan löytämäänsä tietoa sekä ymmärtämään suuriakin kokonaisuuksia. Oppimista tapahtuu kaikkialla - myös koulupäivän päätyttyä - joten opettajan on oltava innostaja, joka herättää oppilaan sisäisen motivaation oppia ja olla utelias. Tiedämme, että kaikki maailman tieto on pienenkin käden ulottuvilla. Nuoria on ohjattava etsimään, arvioimaan kriittisesti ja soveltamaan löydettyä tietoa osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tämä asettaa valtavat vaatimukset tulevaisuuden opettajan rekrytoinnille.

Havukosken koulun rehtori Arto Martikainen on ottanut rohkean askeleen kohti tulevaisuuden rekrytointia. Hän on ottanut oppilaat mukaan opettajien rekrytointiprosessiin. “Havukosken koulun oppilaat ovat iältään 12-16 -vuotiaita ja heillä on kokemukseni mukaan jo varsin tarkkoja ja perusteltuja näkemyksiä siitä, millainen opettajan tulisi olla.”, kirjoittaa Martikainen blogissaan. Havukosken kouluun on viime kevään aikana palkattu viisi uutta opettajaa, joiden rekrytointiin oppilaat ovat saaneet osallistua. Viime kevään kokeiluvaiheeseen valikoitui mukaan kolme oppilasta, jotka olivat olleet muutenkin aktiivisia esimerkiksi koulun oppilaskuntatoiminnassa ja joiden vanhemmat olivat antaneet luvan osallistua rekrytointiprosessiin. Jatkossa on tarkoitus ottaa mukaan muitakin koulun oppilaita esimerkiksi niin, että erityisluokan opettajan rekrytointiin osallistuisivat nimenomaan erityisluokan oppilaat.

Miten rekrytointi sitten käytännössä eteni oppilaiden kanssa?

Opettajan viran auettua työpaikasta ilmoitettiin perinteisin menetelmin ja hakemukset otettiin vastaan kunnan rekrytointijärjestelmään. Hakemusten perusteella noin kahdellekymmenelle hakijalle lähetettiin kutsu videohaastatteluun. ”Me innostuttiin videohaastattelun tuomista mahdollisuuksista niin paljon, että nauhoitettiin ehkä liian monta videokysymystä aluksi. Sanoisin, että kolme tai neljä kysymystä on riittävä määrä selvittämään, löytyykö hakijan kanssa yhteys.”, kertoo Martikainen. Hänen mukaansa kahtakymmentä hakijaa ei oltaisi voitu kutsua kasvokkain haastatteluun, joten videohaastattelu antoi useammalle hakijalle mahdollisuuden antaa ensivaikutelman itsestään. Videot antoivat myös kollegoille mahdollisuuden vaikuttaa. Esimerkiksi äidinkielen opettajaa valittaessa saivat äidinkieltä opettavat kollegat kutsun sähköpostiinsa, jolloin he pääsivät kirjautumaan videohaastattelutyökaluun, katsomaan hakijoiden videovastaukset ja kirjoittamaan oman arvionsa kyseisestä hakijasta. 

Martikainen kertoo, että videokysymysten vastaukset erosivat toisistaan paljon, mutta tärkeintä ei olekaan se millainen valaistus videossa on tai onko hiukset ponnarilla vai nutturalla sillä sisältö ratkaisee. Martikainen oli itse nauhoittanut videokysymykset kertomansa mukaan koulun todennäköisesti huonoimmalla kameralla. ”Rimaa ei ainakaan oltu asetettu korkealle”, hän naurahtaa ja kertoo samaan hengenvetoon, että nykytekniikalla jokaisella on varmasti mahdollisuus osallistua videohaastatteluihin. Videovastauksista nähtiin heti, oliko henkilö kartalla yläkoulun asioista vai ei ja hakijaan päästiin hieman tutustumaan jo ennen kasvokkain haastattelua.

Avoimesta työpaikasta riippuen kutsuttiin videohaastattelun perusteella kasvokkain haastatteluun neljästä seitsemään hakijaa. Aikuisten lisäksi haastattelupöydän takana istuivat kuitenkin myös oppilaat, jotka olivat saaneet itse valita omat haastattelukysymyksensä. Hakijat olivat saaneet ennakkoon tiedon oppilaiden osallistumisesta rekrytoinnin tähän vaiheeseen, joten he olivat osanneet varautua oppilaiden läsnäoloon. Kysymykset saattoivat kuitenkin yllättää. Mahdollisen tunnilla laiskottelun sijaan opettajakandidaateilta kysyttiinkin, kuinka tämä on ajatellut pitää työrauhan luokassa tai kuinka tämä näkee opettajuuden. Martikainen kuvailee ylpeänä, että samanlaisia kysymyksiä hän olisi itsekin kysynyt, mutta sivusta seuratessaan hän pystyi nyt paremmin arvioimaan vuorovaikutustilannetta oppilaiden ja mahdollisen tulevan opettajan välillä. 

Oppilaat olivat mukana työhaastattelussa noin puolet ajasta, jonka jälkeen he poistuivat ja aikuiset jäivät vielä hetkeksi keskustelemaan keskenään. Haastattelun jälkeen oppilaita pyydettiin luonnehtimaan hakijoita, mutta heillä ei ollut ääntä lopullisessa valinnassa vaan lopullisen päätöksen teki aina rehtori. ”Niin rohkeita me ei vielä oltu, että opiskelijat olisivat saaneet vaikuttaa lopulliseen valintaan. Tuntui, että he olivat kuitenkin mieltyneet samoihin henkilöihin, jotka lopulta päädyimme palkkaamaan.”, Martikainen arvioi.

Mikä olisikaan parempi tapa edistää oppimista ja lisätä motivaatiota kuin se, että oppilas saa itse vaikuttaa tulevan opettajansa valintaan? Toivotamme Havukosken koululle onnistuneita rekrytointeja yhdessä oppilaiden kanssa!